Jari Litmanen: Litmanen 10

Hieno tarina!
Huono kerronta!
Mielenkiintoinen ura, mutta kirjoittaja on pallolla taitavampi kuin kynän varressa.
Kerronta poukkoili kronologisesti ees taas. Ja mikä pahempaa, samat asiat toistuivat useaan kertaan.

Tuomas Kyrö: Kunkku

Hienoinen pettymys ensimmäiseen Kyrööni, Kerjäläiseen ja jänikseen verrattuna. Tehokas kirjoitustyyli oli sortunut jopa tavallisille kuolevaisille ominaiseen rönsyilyyn. Juoni oli kuitenkin nerokas ja mielenkiintoinen. Samoin tarinan kuljetus kahdessa aikamuodossa läpi kirjan.

Alexandre Dumas nuorempi: Miljoonamorsian

Monte Kristo- sarjan päätososa. Taas tuttua Dumasta, vaikka onkin poika-Dumaan tuotantoa. Lopussa palasert loksahtelivat paikoilleen, tosin uudella mantereella Yhdysvaltojen sisällissodan jaloissa. Ehdottomasti luettavaksi suositeltava, vaikka kaikkien osien urakointi putkeen onkin pitkä prosessi,

Adolf Mützelburg: Maailman herra

Jatko-osa Monte Kriston Kreiviin. Ei ehkä aivan yhtä hyvä kuin avausosa, mutta hyvää luettavaa kuitenkin. Mukaansatempaava juoni, vaikka tuntuikin irralliselta jatkolta avaukseen. Voisi melkein lukea itsenäisenä teoksena huomaamatta kyseessä olevan jatko teoksen.

Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi

Klassikko. Luin jo toista kertaa noin 15 vuoden tauon jälkeen. Oli parempi, kuin muistelin. Dumas on tuhansien juonten konstimertari, jonka lukeminen ei jätä koskaan kylmäksi. Saa nähdä tekeekö jatko-osat saman vaikutuksen, kun ovat muiden kirjoittamia; samoin kuin muskettisotureissa. Seuraavana jonossa Maailman herra...

Jonasson Jonas: 100 vuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi.

oikeastaan otskikko kertoo kaiken oleellisen. pitkä ja paisutteleva. toki juoni oli ihan hyvä, mutta väliin tunkevat lukuja pitkät takaumat päähenkilön aiemmasta elämästä sotkivat harmoniaa. Sekainen ja poukkoileva kokonaisuus.
Rivien välistä huomasi, että kirjailija on suuri paasilinnafani. Tai sitten kömpelösti yritti muuten vain matkia arton tyyliä. Ei toiminut. toki käännös saattaa syödä parhaimman terän komiikasta, mutta välillä se oli lähinnä surkuhupaisaa.
LIIKAA rönsyä muuten hyvässätarinassa. toimii hyvänä välipalana, muttaa tunnelma lssähtää kun kirja vain jatkuu ja jatkuu...

Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Monessa listassa top 50 ikinä. suurin odotuksin tartuin kirjaan ja tapoin aikaani sairaalassa sormileikkauksesta toipuessani. Pettymys. Suuri pettymys. Minulle liian tarkkaa ja tylsää kerrontaa asioista, mitkä eivät ole kertomisen arvoisia. siis juonen ulkopuolelta.
Juoni oli tylsä ja sitä pahensi vielä pientenkin käänteiden paljastukset. Toisin kuin 10 neekeripojassa, murhaaja kuulutettiin jo etusivulla. Sopii siis heikkohermoisille, kun ei ole mitään jännitystä tai odottamisen arvoista koko kirjassa.
huono ja kömpelö suomennos, teksti puisevan toteavaa.
Päätemana moraali ja syyllisyyden puinti, läpiluotaa sitä niin  kirurgintarkasti, että siksi varmaan on joidenkin mielestä arvollinen klassikon titteliin. Ei saa minun ääntäni.