Adolf Mützelburg: Maailman herra

Jatko-osa Monte Kriston Kreiviin. Ei ehkä aivan yhtä hyvä kuin avausosa, mutta hyvää luettavaa kuitenkin. Mukaansatempaava juoni, vaikka tuntuikin irralliselta jatkolta avaukseen. Voisi melkein lukea itsenäisenä teoksena huomaamatta kyseessä olevan jatko teoksen.

Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi

Klassikko. Luin jo toista kertaa noin 15 vuoden tauon jälkeen. Oli parempi, kuin muistelin. Dumas on tuhansien juonten konstimertari, jonka lukeminen ei jätä koskaan kylmäksi. Saa nähdä tekeekö jatko-osat saman vaikutuksen, kun ovat muiden kirjoittamia; samoin kuin muskettisotureissa. Seuraavana jonossa Maailman herra...

Jonasson Jonas: 100 vuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi.

oikeastaan otskikko kertoo kaiken oleellisen. pitkä ja paisutteleva. toki juoni oli ihan hyvä, mutta väliin tunkevat lukuja pitkät takaumat päähenkilön aiemmasta elämästä sotkivat harmoniaa. Sekainen ja poukkoileva kokonaisuus.
Rivien välistä huomasi, että kirjailija on suuri paasilinnafani. Tai sitten kömpelösti yritti muuten vain matkia arton tyyliä. Ei toiminut. toki käännös saattaa syödä parhaimman terän komiikasta, mutta välillä se oli lähinnä surkuhupaisaa.
LIIKAA rönsyä muuten hyvässätarinassa. toimii hyvänä välipalana, muttaa tunnelma lssähtää kun kirja vain jatkuu ja jatkuu...

Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Monessa listassa top 50 ikinä. suurin odotuksin tartuin kirjaan ja tapoin aikaani sairaalassa sormileikkauksesta toipuessani. Pettymys. Suuri pettymys. Minulle liian tarkkaa ja tylsää kerrontaa asioista, mitkä eivät ole kertomisen arvoisia. siis juonen ulkopuolelta.
Juoni oli tylsä ja sitä pahensi vielä pientenkin käänteiden paljastukset. Toisin kuin 10 neekeripojassa, murhaaja kuulutettiin jo etusivulla. Sopii siis heikkohermoisille, kun ei ole mitään jännitystä tai odottamisen arvoista koko kirjassa.
huono ja kömpelö suomennos, teksti puisevan toteavaa.
Päätemana moraali ja syyllisyyden puinti, läpiluotaa sitä niin  kirurgintarkasti, että siksi varmaan on joidenkin mielestä arvollinen klassikon titteliin. Ei saa minun ääntäni.

Tuomas vimma: Raksa

huikea kuvaus rakentajan arjesta Suomessa, byrokratian luvatussa maassa. miellyttävää kerrontaa ja hyvä juoni. suosittelen kaikille joskus rakentaneille tai sitä suunniiteeleville. Nauru oli herkässä pitkin lukukokemusta

Kauko Röyhkä: Et muuten tätäkään usko

Suurin odotuksin aloin lukea paljon odotettua teosta itämaan ihmeistä.
Oli ihan hyvä, mutta odotin enemmän. Pettymys ensimmäisen kirjan jälkeen. Silti voin jollekkin suositella.

David Lagercrantz: Zlatan Ibrahimovic

Ei mikään lempparipelaaja, mutta kirja valotti miehen vaikeaa taustaa ja aloin jopa tykkäämään hänestä. Viihdyttävä, jopa koukuttava. Erittäin suositeltava vähänkään jalkapallosta tai tuhkimotarinoista kiinostuneille.