Alexandre Dumas nuorempi: Miljoonamorsian

Monte Kristo- sarjan päätososa. Taas tuttua Dumasta, vaikka onkin poika-Dumaan tuotantoa. Lopussa palasert loksahtelivat paikoilleen, tosin uudella mantereella Yhdysvaltojen sisällissodan jaloissa. Ehdottomasti luettavaksi suositeltava, vaikka kaikkien osien urakointi putkeen onkin pitkä prosessi,

Adolf Mützelburg: Maailman herra

Jatko-osa Monte Kriston Kreiviin. Ei ehkä aivan yhtä hyvä kuin avausosa, mutta hyvää luettavaa kuitenkin. Mukaansatempaava juoni, vaikka tuntuikin irralliselta jatkolta avaukseen. Voisi melkein lukea itsenäisenä teoksena huomaamatta kyseessä olevan jatko teoksen.

Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi

Klassikko. Luin jo toista kertaa noin 15 vuoden tauon jälkeen. Oli parempi, kuin muistelin. Dumas on tuhansien juonten konstimertari, jonka lukeminen ei jätä koskaan kylmäksi. Saa nähdä tekeekö jatko-osat saman vaikutuksen, kun ovat muiden kirjoittamia; samoin kuin muskettisotureissa. Seuraavana jonossa Maailman herra...

Jonasson Jonas: 100 vuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi.

oikeastaan otskikko kertoo kaiken oleellisen. pitkä ja paisutteleva. toki juoni oli ihan hyvä, mutta väliin tunkevat lukuja pitkät takaumat päähenkilön aiemmasta elämästä sotkivat harmoniaa. Sekainen ja poukkoileva kokonaisuus.
Rivien välistä huomasi, että kirjailija on suuri paasilinnafani. Tai sitten kömpelösti yritti muuten vain matkia arton tyyliä. Ei toiminut. toki käännös saattaa syödä parhaimman terän komiikasta, mutta välillä se oli lähinnä surkuhupaisaa.
LIIKAA rönsyä muuten hyvässätarinassa. toimii hyvänä välipalana, muttaa tunnelma lssähtää kun kirja vain jatkuu ja jatkuu...

Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Monessa listassa top 50 ikinä. suurin odotuksin tartuin kirjaan ja tapoin aikaani sairaalassa sormileikkauksesta toipuessani. Pettymys. Suuri pettymys. Minulle liian tarkkaa ja tylsää kerrontaa asioista, mitkä eivät ole kertomisen arvoisia. siis juonen ulkopuolelta.
Juoni oli tylsä ja sitä pahensi vielä pientenkin käänteiden paljastukset. Toisin kuin 10 neekeripojassa, murhaaja kuulutettiin jo etusivulla. Sopii siis heikkohermoisille, kun ei ole mitään jännitystä tai odottamisen arvoista koko kirjassa.
huono ja kömpelö suomennos, teksti puisevan toteavaa.
Päätemana moraali ja syyllisyyden puinti, läpiluotaa sitä niin  kirurgintarkasti, että siksi varmaan on joidenkin mielestä arvollinen klassikon titteliin. Ei saa minun ääntäni.

Tuomas vimma: Raksa

huikea kuvaus rakentajan arjesta Suomessa, byrokratian luvatussa maassa. miellyttävää kerrontaa ja hyvä juoni. suosittelen kaikille joskus rakentaneille tai sitä suunniiteeleville. Nauru oli herkässä pitkin lukukokemusta

Kauko Röyhkä: Et muuten tätäkään usko

Suurin odotuksin aloin lukea paljon odotettua teosta itämaan ihmeistä.
Oli ihan hyvä, mutta odotin enemmän. Pettymys ensimmäisen kirjan jälkeen. Silti voin jollekkin suositella.

David Lagercrantz: Zlatan Ibrahimovic

Ei mikään lempparipelaaja, mutta kirja valotti miehen vaikeaa taustaa ja aloin jopa tykkäämään hänestä. Viihdyttävä, jopa koukuttava. Erittäin suositeltava vähänkään jalkapallosta tai tuhkimotarinoista kiinostuneille.

Anne Blomqwist: Myrskyluodon Maija

Huikea tarina saaristolaiselämässtä. Suosittelen jyrkästi. Karu ja yksinkertainen, silti täysi ja antoisa luodon elämä. Imaisi minut aikamatkalle ja jätti syvän merkin

Kari Hotakainen: Jumalan sana

Kevyt, mutta syvällinen kuvaus mammonan maailmasta. Paljon dialogia ja pohdintaa. luettu Koh Lantalla klhtuullisen paratiisimaisessa ympäristössä. Hyvä välipala niille, jotka haluavat kirjan herättävän ajatuksia.

Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä

Valju finlandiapalkituksi. erään miehen kasvutarina 70-luvulta ensimmäiseen mm-kultaan ja vähän pidemmälle. Ei imaissut missään vaiheessa. Ehkä syynä ,iljöö, johon oli vaikea samaistua. Vaikutti enemmän kirjailijan aivojentuuletukselta, heijastellen oman elämänsä kopukohtia. Eise aina nii helppoa ole suomenruotsalaisillakaan

ulla-Leena Lundber: Jää

Finlandiapalkittu on kyllä kunniansa ansainnut. Odotin paljon, ehkä liikaa koska vähän valjuksi jäi fiilis. Silti todella hyvä jabsuositeltava!

Ben Hur

Hyvä!
Taas kytköksiä raamattuun. tällä kertaa sen aikaisiin tapahtumiin.
Mukava sankar-tarina hyvällä juonella-

Steinbeck: Eedenistä itään

Viimein tartuin klassikkoon ja yllätyin sen modernisuudesta. (Luin viime syksynä) Oli ihan viihdyttävää luettavaa.
Juoni mukaili nimensä mukaisesti raamatun tapahtumia, luontevasti. Liekö sarjassaan ensimmäisiä, koska klassikoksi on noussut.

Kummolan kääntöpiiri

Aika jäätävää luettavaa. Hatunnosto sille valtavalle työlle, jota kirjoittaja- tutkija on opuksen eteen tehnyt. Vaikka kirja olikin lievähkösti mustamaalaava, kaikille väitteille löytyi perusteet.
Hiljaiseksi vetää tuollainen suhmurointi. Tiesin kyllä, että aina siellä liitossa ja jokerisuhteissa on jotain mätää ollut, mutta että tuolla laajuudella. Vaikka yritin kriittisesti lukea, niin vaikutuin aika monesta väitteestä.
Nyt tietää, miten rahaa tehdään, keinoja kaihtamatta...

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Loistava kirja.
Itse tarina ei kovin kummoinen ollut. Kävi kömpelöhköä vuoropuhelua Jäniksen vuoden kanssa, mutta selvisi silti kuivin jaloin. Itse tarinaa paremmin Kyrö onnistui mehukkaan älykkäässä yhteiskuntakritiikissä ja kerrontatyylissä. Iski minuun kovempaa kuin yksikään korkkari koskaan. Kieli on nerokasta suosittelen.
myös ovelat viittaukset kirjaklassikoihin palkitsivat pitkin lukumatkaa. Siis kun niitä tunnisti. Kokonaisuutena silti onnisyunut, koska kirjassa oli niin monta teemaa limittäin, eivätkä puurot sekoittuneet velleihin.
Lisää Kyröä...

Moore: Vihreät baretit

Mukaansatempaava kirja jenkkien erikoisjoukoista Vietnamin sodassa. Säästin kirjan luvun tarkoituksella Thaimaahan, Vietnamin naapurivaltioon Ja tapahtumiin oli ainaki  masemien osalta helpompi eläytyä.
Kirja vaikutti niin vilpittömältä, kuin amerikkalaisen journalistin kirjoittama kirja voi olla puhuttaessa kommunismin vastaisesta sodasta.
Suurempien poliittisten linjojen kuvaus jäi oman sivistyneisyyden varaan. Kirja keskittyi lähinnä ykdittäisiin menestyksekkäisiin operaatioihin. Aiheeseen tutustuessani wikipedia kertoi, että Larry Thorne saattaa olla esikuva yhdelle päähenkilöistä. Kirja välitti hyvin sissisodan luonteen ja vietkongin ja viet mihinin raakalaismaisuuden. Omista siviileihin kohdistuneista pommituksista ei ymmärrettävästi mässäilty.