Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Loistava kirja.
Itse tarina ei kovin kummoinen ollut. Kävi kömpelöhköä vuoropuhelua Jäniksen vuoden kanssa, mutta selvisi silti kuivin jaloin. Itse tarinaa paremmin Kyrö onnistui mehukkaan älykkäässä yhteiskuntakritiikissä ja kerrontatyylissä. Iski minuun kovempaa kuin yksikään korkkari koskaan. Kieli on nerokasta suosittelen.
myös ovelat viittaukset kirjaklassikoihin palkitsivat pitkin lukumatkaa. Siis kun niitä tunnisti. Kokonaisuutena silti onnisyunut, koska kirjassa oli niin monta teemaa limittäin, eivätkä puurot sekoittuneet velleihin.
Lisää Kyröä...

Moore: Vihreät baretit

Mukaansatempaava kirja jenkkien erikoisjoukoista Vietnamin sodassa. Säästin kirjan luvun tarkoituksella Thaimaahan, Vietnamin naapurivaltioon Ja tapahtumiin oli ainaki  masemien osalta helpompi eläytyä.
Kirja vaikutti niin vilpittömältä, kuin amerikkalaisen journalistin kirjoittama kirja voi olla puhuttaessa kommunismin vastaisesta sodasta.
Suurempien poliittisten linjojen kuvaus jäi oman sivistyneisyyden varaan. Kirja keskittyi lähinnä ykdittäisiin menestyksekkäisiin operaatioihin. Aiheeseen tutustuessani wikipedia kertoi, että Larry Thorne saattaa olla esikuva yhdelle päähenkilöistä. Kirja välitti hyvin sissisodan luonteen ja vietkongin ja viet mihinin raakalaismaisuuden. Omista siviileihin kohdistuneista pommituksista ei ymmärrettävästi mässäilty.

Roald Dahl: Oswald-eno

Veijariromaani-kuvaus kertonee kirjasta kaiken. Ei kovin syvällistä sanomaa, mutta kiva välipala. Toimii, kun haluaa viihdykettä ilman filosofointia.

Conn Igguilden: Keisari

Taattua Igguilden laatua! Avausosan luettuani voin jo ylistää koko sarjaa. Mahtavaa, rikasta kerrontaa, joka tuo historian miellyttävällä tavalla nykyhetkeen. Kirjailijalla on historiantuntemus hallussaan, niin luonevasti hän kuvailee 2000 vuotta vanhaa arkea Roomassa.

Justin scott: Kosto mafialle

Vauhdikas action-pläjäys New Yorkista- ajalta jolloin kaksoistornit vielä piirsivät silhuettinsa manhattanin taivaalle. Hieno Tarina mafiaan soluttautumisesta, Italialaisista, rakkaudesta, ystävyydestä ja perheestä. Erittäin koukuttava ja mukaansatempaava. Suosittelen tästä tyylistä tykkääville! Ja toimii varmasti myös tutustumisena uuteen genreen.

Hans Ulrich Horster: Lapsi 312

Koukuttava kuvaus ihmiskohtaloista sodanjälkeisessä Saksassa. Ei jättänyt kylmäksi, vaikka kerronta olikin välillä hitaanpuoleista. Hieno juoni ja yllättävä loppu.

Kauko Röyhkä: Et kuitenkaan usko

Mielenkiintoinen, mieltä liikuttava kuvaus Venäjästä. Mukavan rento ote kirjoittaa, joka tempasi lukijan mukaansa. Valehtelematta 200 sivua meni yhdeltä istumalta. Kirja kertoi Näyttelijä Ville Haapasalon kokemuksista venäjällä 20 vuoden aikana.
Villen kiehtova persoona ja Venäjän rikas ja pöyristyttävä kulttuuri saivat haukkomaan henkeä lähes joka sivulla. Myös Itänaapurin meininkiä olisi kiva matkustaa katselemaan.