henry sienkiewicz: quo vadis

Romaani kristittyjen vainoista keisari Neron ajalta, antiikin Roomasta.
Hyvä.
Yllättävän ajankohtainen myös 2000 vuotta myöhemminkin.
Kirja kuvaa yhteiskunnallisia ongelmia, joa voisivat olla tästä päivästä; poliittista hyvävelisuhmurointia, moraalin rappiota, irstautta, mässäilyä, ja tyhjyyden tunnetta joka johtuu arvotyhjiöstä ja tyytymättömyydestä yltäkylläisyyden keskellä.
Vahva kristillinen eetos, josta kirkon, etenkin äänekkäästi kantaaottaneiden piispojen olisi hyvä ottaa opikseen.

michael chrichton: Suora lento

Pohjeluun katkottuani oli aikaa lukea vähän oman mukavuusalueen ulkopuoleltakin. Vaimo löysi sairaalaan tuomisena tämän kotona pyörineen kirjan, kun kesken oleva oli piilossa kirjaimellisesti patterin takana.
Edellisestä dekkarista on aikaa. Ja tämän luettuani muistin taas miksi. Ei mitään pois kirjasta, oli jopa yllättävän hyvä, mutta fiktiivisen hömpän lukeminen tuntuu ajan haaskaukselta.
Trilleri kertoo lentoyhtiön kamppailusta mediaa, aikaa ja muita yhtiöitä vastaan lento-onnetttomuuden jälkeisessä sekamelskassa. Suosittelen dekkareiden ystäville.

George Orwell: vuonna 1984

Sota on rauhaa
Vapaus on orjuutta
Tietämättömyys on voimaa

Ahdistavan realistinen kuvaus kuvitteellisesta valtiosta, joka on tiukemmin kontrollissa kuin Pohjois-Korea. kuvaus viimeisen ajattelevan ihmisen taistelemisesta  totalitaristista järjestelmää vastaan. Poliittinen trilleri, joka pakotti ajattelemaan ja punnitsemaan omia käsityksiä mm. yhteiskuntajärjestyksestä, politiikasta, yksilön oikeuksista ja ihmisten manipuloinnista. Hyytävää oli löytää yhteneväisyyksiä nyky-yhteiskunnastamme, kuten kielen merkitysten muokkaaminen, tietoturvan heiveröisyys ja suurvaltapolitiikka.
Uskallan väittää, ettei jätä ketään kylmäksi. Ellei sitten lukija ole idiootti, eli ihminen joka ei ole kiinnostunut politiikasta/ yhteisistä asioista. Suosittelen kirjaa erityisesti vihervassareille, äärioikeistolle ja myös keskellä poliittista kenttää oleville.